Löysin sen suuremman kaupan tästä läheltä, joka vastasi supermarkettia, mutta sielläkään ei ollut valkosipulia pienemmissä paketeissa. Ostin sitten viisi. Tein myös ruokaa jännittävällä liedelläni, joka toimi yllättävän hyvin. Luulin ensin, että mun uuni on mikro, mutta se onkin uuni. Mutta aika mikrouuni. Täytyy jonain päivänä kokeilla sitäkin.
Kiertelin sitten muitakin kauppoja keskustassa; ostin kylppäriin maton ja käsipyyhkeen, ja palapelin, josta puuttui pala. Ja vielä reunapala. Pieni autistiraivari piristää kenen tahansa päivää.
Sokki opiskelijalle: keskustan viinakauppa on remontissa tammi- ja helmikuun. Seuraavaan Vínbúðiniin on muutaman kilometrin matka. Täällä ei myydä edes kolmoskaljaa kaupassa, joten kaikki täytyy ostaa viinakaupasta. Maaliskuuta odotellessa siis.
Täällä oli tänään loppiaisbile, eli joulunlopettajaisbile, eli se päivä, kun viimeinen kolmestatoista joulupukista lähtee pois. Ilotulitteet paukkui - oli muuten aika komian näköistä. Täällä joulu kestää tosiaan loppiaiseen asti, ja se myös näkyy. Kaikkialla on jouluvaloja ja joulun meininkiä - myös hautausmaalla, jossa on ehkä vähän järkyttävätkin jouluvalot.
Vesihän täällä haisee PIEARULTA.
Kuva 1: Paikallista faunaa.
Kuva 2: Liesi + uuni.
Kuva 3: Palapeli, josta puuttuu pala.
Kuva 4: Matkalla kauppaan.
Kuva 5: Jouluinen kevytmaito.
Kuva 6: Loppiaisilotulitteet.
Kuva 7: Hautausmaan jouluvalot.
Kuva 8: Joulupukki joraa ennen lähtöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti